Journal of Quixote

pannussa homeinen kahvi ja lattialla astiat sade huuhtoo ikkunoita eipä tarvitse niitä itse pestä ei mikään enää lähtemästä estä mut oon kuin betoniin valettu polviin saakka selässä näkymätön tuhatkiIoinen taakka vaik edessä ois enää yksi rasti en tiedä jaksanko hautaan asti olen vankina täällä ikuisesti myös hautausmaata kiertävät aidat kun päättyisi viimein maallinen pesti mut syvempään kuiten..